Lopputulema matkasta oli kuitenkin se, että kolmessa päivässä ei kerkeä mitenkään käydä edes Lontoon keskeisimpiä matkakohteita läpi. Kipinä uuden matkan järjestämiseen oli syttynyt. Tällä kertaa matka tulisi olemaan vain entistä perusteellisempi ja risteämään useamman kaupungin läpi.
Alkuun harkitsin matkaanlähtöä yksin. Teinkin suuren osan matkasuunnitelmistani yksin, kuten osan varusteluista. Marraskuussa kysyin kuitenkin kaveriltani, haluaisiko hän nähdä eurooppaa junalla matkaillen. Hän oli heti kiinnostunut. Itse toteutunut matkasuunnitelma ja siihen kuuluvat paikat ovat edelleenkin täysin käsialaani. Kaverini vankka kokemus julkisista kulkuvälineistä ja kaupunkien sisäisestä liikkumisesta lisäsi kuitenkin suunnitelmaan hienosäätöä.
Yksi suurimmista ongelmistani Lontoon matkallani tuntui olevan riittämätön kamera. Ensimmäinen indikaatio uuden matkan suunnittelusta olikin se, että aloin vuonna 2011 katselemaan uutta kameraa. Eikä sille ollut tilausta pelkkää matkaa varten, vaan aiemmat halpiskamerat olivat osoittautuneet kotikäytössäkin hyvin rajallisiksi. Päädyin lopulta valitsemaan useammastakin syystä Canon EOS 600D:n. Rungon lisäksi hankin normaaliobjektin, pitkänmatkanobjektin, sekä laajakulmaobjektin (lähietäisyyksille). Hankin myös lukollisen Camsafe 200 -kameralaukun, turvatakseni kameran paremmin. Varauduin matkalle myös hankkimalla pienikokoisen Haman Traveller kolmijalan.
Matkalaukuksi valitsin Eagle Creekin ES3 Switchbackin. Valintani perustelu oli se, että halusin jämäkän, kestävän ja turvallisen laukun, jota voi vetää perässä, mutta myös tarpeen mukaan kanniskella selässä.
Laukun järjestelyyn käytin Eagle Creekin omia sisäpusseja ja muutamaa muuta organisaatiojärjestelyä. Erityisen tyytyväinen olin Haglöfsin kangaspusseihin. Harmi, että ne ovat niin kalliita ja niitä saa vain kolme per paketti. Eagle Creekin kompressiopusseihin (joita käytin likavaatteille) taas en ole niinkään tyytyväinen. Tietynlainen elastisuuden puute niissä vaikeuttaa kovasti laukun järjestämistä.
Matkan alla tulin ostaneeksi sarjan erillaisia hygieeniatuotteita. Nestemäinen suihkusaippua osoittautui varsin käteväksi matkaillessa, omani oli mallia Trek&Travel, muitakin merkkejä löytyy enkä epäile etteikö niitäkin voisi käyttää. Lempishamppootani kuljetin pienessä muovipullossa, matkailukaupoista löytyy yleensä valikoima tuommoisia "nimettömiä" purkkeja, jos ei halua kuljettaa koko shamppoota mukana. Hammasharjan suhteen olisi pitänyt varautua paremmalla kotelolla, kuin mikä tuli hammasharjan mukana. (Pepsodentin kalliimmissa malleissa tulee hammasharjan suojakotelo mukana.) Hammasharjan oma posahti rikki matkan alkuvaiheesta, sen jälkeen hammasharjan säilyttäminen oli aina ongelmallista. Kuljetin mukanani myös kevyttä matkapyyhettä, kompromissina sille, etten halunnut kuljettaa mukanani tilaa ja huolenpitoa vaativaa kylpypyyhettä. Mielestäni pyyhkeen vuokraaminen hostellista olikin oikein toimiva ratkaisu. Matkapyyhe taas tuntui hieman ylijäämätavaralta.
Matka vaati myös vaatekaupassa käyntiä. Hankin matkalle kuntoluokaltaan entistä parempia vaatteita. Erityisen huolissani olin siitä, että olen tottunut käyttämään valkoisia vaatteita. Valkoiset vaatteet eivät välttämättä pysy kovin puhtaan näköisinä kolmen viikon matkan aikaa, joten päädyin ostamaan vaatevarastooni myös mustia alushousuja ja t-paitoja. Toisaalta 22 päivää on liian pitkä aika sille, että tulee kanniskeltua mukanaan puhtaita vaatekertoja joka päivää varten. Ylimääräisten vaatekertojen sijaan on kätevämpi varautua pesemään vaatteitaan matkalla. Tätä varten kuljetin myös muutamaa itsepakkaamaani annospussillista pesuainetta. Tätä järjestelyä on kuitenkin syytä tarkkailla kriittisesti. Länsieuroopassa pyykinpesuainetta tuntuu olevan todella kustannustehokkaasti saatavilla pyykinpesutilojen lähettyviltä, omat pyykinpesuaineet siis voi jättää kotiin tilaa viemästä matkatavaroista.
Interrail-matkalippu tuli ostettua 19.04.2012. Siihen mennessä pääosa matkavalmisteluista oli jo tehty ja matkalle lähtö täysin varma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti