Kronan ja Kalmar

Aamupäivästä 25.5.2012

Kalmar on Ruotsille historiallisesti tärkeä satamakaupunki. Siellä on pidetty monta tärkeää sopimusta ja pidetty monta merkittävää kokousta. Historian tunneilla tarkasti kuunnelleet muistavat myös Kalmarin Unionin, joka oli nykyistä itsenäistä Ruotsia edeltänyt valtionliitto. Tämä liittosopimus saatiin aikaan nimenomaa Kalmarin linnassa. Vielä tänäkin päivänä yksi Kalmarin tunnistettavimmista maamerkeistä onkin historiallinen Kalmarin linna.

Aikataulutus ei kuitenkaan antanut mahdollisuutta tutustua itse linnaan komeaa ulkokuorta tarkemmin.

Kalmarin tärkein nähtävyys on mielestäni Kalmarin lääninmuseossa.

Vuonna 1664 Ruotsin laivastolla oli ollut jatkuvia kahnauksia Tanskalaisten kanssa. Vain kuusi vuotta aiemmin Ruotsi oli saanut haltuunsa Malmön satamakaupungin. Oli selvää, että Tanska tulisi yrittämään maihinnousua ja Malmön takaisinottoa. Uhkaavan maihinnousun edessä oli vain Ruotsin laivasto, jonka varustaminen oli alkanut heti Roskilden sopimuksen jälkeen. Ruotsin laivasto tarvitsi arvoisensa lippulaivan. Neljän vuoden rakennustöiden jälkeen laivan runko oli valmis, budjettivajeen takia laivan varustamisessa ja käyttöönotossa kesti vielä lähes toiset neljä vuotta.

Laiva oli valmistuessaan syväykseltään maailman neljänneksi suurin sotalaiva. Tykkien (126 kpl) tulivoimassa ja miehistön määrässä (850 henkilöä) mitattuna laiva oli kuitenkin mittavin koskaan rakennettu. Laiva kantoi virallista nimeä Kronan ja se oli nimensä mukaisesti Ruotsin laivaston kruunu.

1675 Tanska ryhtyi sotatoimiin Ruotsia vastaan ja lähetti armeijan valloittamaan Skånea. Laivastosota maiden välillä alkoi välittömästi. Kun sotaa oli käyty yhdeksän kuukautta, laivaston tappiot alkoivat käydä sietämättömiksi. Ruotsalaiset varustivat laivastonsa häätämään Tanskalaiset rannoiltaan. Kronanin tehtävä oli johtaa laivat taisteluun. Laivastot kohtasivat toisensa Öölannin edustalla. Taistelun alussa Tanskalaisilla oli tuulietu, joka pakotti Ruotsalaisten laivaston hakemaan edullisempia taisteluasemia ennen avoimen taistelun alkua. Ennen taistelun alkua Ruotsia kohtasi karmaiseva takaisku. Kronania komentanut suomalainen amiraali Lorentz Creutz määräsi laivan kääntymään jyrkästi vihollista kohden. Laivan purjeita ei kuitenkaan oltu laskettu, tai tykkejä vedetty sisään, niinpä tuulenpuuska työnsi laivan kallelleen ja vesi pääsi alimmista tykinluukuista sisään. Laiva kaatui hetkessä kyljelleen ja uppoaminen oli vain ajan kysymys. Laiva ei saanut upota rauhassa, vaan hyvin pian kaatumisen jälkeen laivan ruutivarasto räjähti, tappaen välittömästi suurimman osan laivan miehistöstä. Ainoastaan 40 laivan miehistön 850:stä jäsenestä säilyi turmasta hengissä. Räjähdyksen takia laivan runko ja esineistö levisi merenpohjaan. Myöhemmin tästä on ollut hyötyä, koska esineistö on säilynyt leviämisen takia hyvin merenpohjan mudassa. Laivan hylystä nostettiin uppoamisen jälkeen kanuunoita, jotka olivat siihen aikaan erittäin kallisarvoisia esineitä. Sen jälkeen laivan hylky unohdettiin ja löydettiin uudestaan vuonna 1980 (yli kolmesataa vuotta uppoamisensa jälkeen). Tähän mennessä laivan hylystä on löydetty yli 25000 vaihtelevassa kunnossa olevaa aikalaisesinettä, eikä tutkimukset ole vieläkään päätöksessään. Moni näistä esineistä, kuten tykit jotka aikanaan jäivät merenpohjaan, ovat nykyään nähtävissä Kalmarin lääninmuseossa. Esineiden kuvaaminen ei ole kiellettyä, mutta harmikseni havaitsin kuvausolosuhteiden olevan erityisen vaikeat. Museosta käsiin jäi lähinnä hieno opaskirja ja muistikuvat hyvistä multimediaesityksistä.

Loppupäivästä kävimme vielä syömässä ja suuntasimme sitten rautatieasemalle. Matkasimme junalla Malmöön, jossa oli määrä jatkaa matkaa Berliiniin lähtevällä yöjunalla. Suunnitelma osoittautuikin onnistuneeksi.