Aamiaisen jälkeen otimme suunnan kohti Louvren taidemuseoa. Museon vuosittainen kävijämäärä on maailman suurin (yli kahdeksan miljoonaa kävijää per vuosi). Rakennus on muutenkin arkitehtonisesti merkittävä, yksi maailman suurimmista museoista. Jo rakennukseen itseensä liittyy useita tarinoita ja tosiasioita. Rakennus on tehty kalkkikivestä, jota on saatavilla Pariisin kaupungin alta. Seine on muinaisina aikoina virrannut eri kohdalla ja entiseen virtauskohtaan on syntynyt kalkkikivikerrostuma. Louvren rakennusvaiheessa (1793) kalkkikiveä tarvittiin aivan poikkeuksellisen suuri määrä. Pian rakentajat kiinnittivät huomiota siihen, että kaikki kivi ei ollut käyttökelpoista, vaan osassa kivestä oli salaperäisiä onteloita ja kuvioita. Jämäpalasia alettiin kutsua fossiileiksi ja ne jätetiin syrjään. Tuohon aikaan olosuhteet olivat edulliset tieteentekoon, kun kirkko ei enää puuttunut siihen. Louvren rakennusjätteestä syntyikin pian uusi tieteenhaara, joka tutki esihistoriaa ennen nykyihmistä, toisin kuin kirkko oli aikanaan opettanut.
Mielestäni taideteoksille ei voi tehdä kunniaa, valokuvaamalla niitä. Ne pitää kokea itse. Missään maailman museossa olosuhteet eivät ole otolliset kuvaamiselle. Joko museossa on niin hämärää, ettei kuvaan saa tarpeeksi valoa ilman salamaa, tai sitten niin valoisaa (kuten Louvressa) että hajavalo pilaa valokuvan. Patsaat ovat kolmiulotteisia, niitä on mahdoton vangita kaksiulotteiseen kuvaan. Maalaukset taas ovat kaksiulotteisena vaikeita kuvattavia, kun kuva pitäisi ottaa juuri oikeasta kuvasta ettei perspektiivi pilaisi kuvan antamaa vaikutelmaa. Kaikkein merkittävin syy siihen, etten kuvaa yleensä tauluja on kuitenkin se, että kaikista vähänkin merkittävistä maalauksista on olemassa myös viralliset kuvat, joiden laatu on jotain sellaista mihin tavallinen kamerankäyttäjä ei pääse, koska niiden ottamiseen uhrataan työtä.
Todistaakseni teoreemani myös itselleni oikeaksi, otin kuitenkin mallikuvan Eugene Delacroixin teoksesta Vapaus johdattaa kansaa.
Vertailun vuoksi sitten se virallinen kuva.
Mielestäni alkuperäinen on paljon hienompi. Perspektiivin lisäksi hukassa ovat hajavalon takia myös värisävyt.
Vaivaiduin kuitenkin otattamaan itsestäni kuvan Mona Lisan edessä.
Anteeksi vain taiteen ystävät, mutta mielestäni Louvre on yliarvostettu, kuten myös Mona Lisa.
Kyllä, Louvressa on monta aivan loistokasta taideteosta ja varmasti valtavan arvokas kokoelma. Ongelma paikassa on se, että se on suunniteltu pikemmin kauniiksi palatsiksi 1700-luvun käyttöstandardein, eikä taidemuseoksi. Taideteoksia on niin monta, että niihin turtuu nopeasti. Paikka on niin suuri, että sen läpikäynti vaikuttaa pikemmin maratonjuoksulta, kuin taidemuseon aarteiden tutkimukselta. Paikan arkkitehtuuri ei palvele helppokulkuisuutta, eikä asiaa helpota, että joku huone on aina suljettu huoltotoimenpiteiden takia, jolloin paikan järjestelmällinen läpikäynti menee todella haastavaksi. Kenties Louvre olisi sitten parasta annosteltuna vähitellen, mutta monella turistilla ei siihen ole aikaa. Mielestäni Mona Lisa ei myöskään ole edes Louvren paras taideteos, vaikka jo opasteista saattoi päätellä, että näin olisi. Kertakaikkisen hieno maalaus ja Leonardon mestariteos, mutta ei mielestäni yksiselitteisesti se paras. Ihmettelen, mikseivät turistit parveile muiden taulujen edessä samaan tapaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti