Iltakahdeksalta oli aika jättää Berliini taakse. Siirryimme yöjunaan joka veisi meidät Pariisiin neljässätoista tunnissa. Illan hämärtyessä juna kiisi läpi Saksan peltotilkkujen. Vaikuttaa ihan siltä, että Saksa on perimässä Hollannilta titteliä "tuulimyllyjen maa", maassa tuntuu olevan enemmän tuulivoimaa, kuin missään muualla. Saksalaiset ovat rakentaneet ydinvoimalansa energiapoliittisesti fiksusti kaupunkialueille, siirtohäviöt eivät ole niin suuret. Suuronnettomuuden sattuessa, tämä myös vaarantaisi välittömästi miljoonien ihmisten hengen. Tämä on osaltaan johtanut valtavaan ydinvoiman vastustukseen ja Saksa onkin pikkuhiljaa siirtymässä pois ydinvoimasta. Minne tahansa Saksassa junalla meneekin, ikkunasta tuntuu näkyvän tuulivoimaloita.
Yön laskeutuessa asetuimme yösijoillemme. Oli määrä ylittää Saksan ja Ranskan raja. Nämä maat ovat ottaneet Bismarckin ajoista lähtien yhteen, jos ei sotimalla niin taloudellisella kilvoittelulla. Yhtäkkiä se kaikki tuntui absurdilta."Ryssäviha" taitaa olla Suomalainen keksintö. Mitään tuommoista jännitettä ei Euroopan muiden maiden välillä tuntunut.
29.5.2012
Puoli kahdentoista aikaan aamupäivästä juna saapui Pariisiin. Aikataulusta oli jääty noin tunnin verran. Hankimme turisti-infosta museo- ja matkakortit. Päätimme matkata Eiffel-tornille ottamaan kontaktia Pariisin kaupunkikuvasta. Normaaliin tapaan, juna-asemalla oli myös suora pääsy metroasemaan. Katse karttaan ja etsittiin Eiffelin tornia lähin metroasema. Pariisin metroverkko on oikeasti hyvä. Luotimme vankasti siihen, että olimme tulleet oikealle metroasemalle.
Käveltyämme hetken matkaa metroaseman uloskäynnistä poispäin puiden latvojen läpi avautui näkymä, josta ei voi erehtyä.
Epäonneksemme tornin hissit, yhtä lukuunottamatta olivat korjauksessa. Tästä johtuen jonottamisessa kului epätavallisen pitkä aika. Jonotimme noin 30 asteen lämmössä, suorassa auringonpaisteessa yli neljä tuntia. Harmittelin, kun en ottanut sateenvarjoani mukaan, se on UV-suojattu, sitä olisi voinut käyttää päivänvarjona. Neljän tunnin odottamisen jälkeen pääsimme lippuluukulle. Päätin, etten mene tornin huipulle asti vaan tyydyn kolmanteen kerrokseen. (Huipulle meneminen maksaa enemmän, kuin kolmas kerros.) Sieltä avautuisi tarpeeksi hyvä näköala kaupungin kuvaamiseen, eikä korkeanpaikankammoni olisi liikaa selvitäkseni hommasta. Matkatoverini halusi huipulle, joten toivotin hänelle hyvää matkaa ja lupasin odotella kolmannessa kerroksessa.
Ylös päästyäni otin alkuun rauhallisesti. Korkeanpaikankammo ja pitkä jonotus saivat polveni taas tuntumaan heikoilta. Otin alkuun muutamia koekuvia ja säädin kameraa. Tornin sisätiloissa on jostain syystä sekalainen valikoima peilejä, joiden käyttötarkoitusta ihmettelin. Liekkö niillä haettiin tilantuntua tai jotain muuta. Testasin kameraani kuitenkin niihinkin. Hyvin näytti toimivan.
Sitten pääsin pikkuhiljaa vauhtiin kamerani kanssa.
Eiffeltorni sijaitsee Seine-joen rannalla.
Vastakkaiselle puolelle levittäytyy puisto-alue.
Riemukaari näkyy hyvin Eiffel-tornille.
Myös Notre Dame on bongattavissa Eiffel-tornista.
Kaiken sen valokuvaamisen jälkeen tornista saattoi laskeutua tyytyväisenä. Herra Eiffelkin olisi ollut tyytyväinen, aikamoinen päivätyö tuossa jonottamisineen oli!
Suuntasimme kohti hostellia. Siirtymisessä hostelliin oli pientä pulmaa. Voin vaikka vannoa, että etsimme kokoajan hostellia ihan oikeasta paikasta, se vain oli rakennettu väärään paikkaan!
Ei mitään katastrofaalista silti, kokonaisuutena päivään voi olla hyvin tyytyväinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti