Ennen nykyistä Saksaa, suurta osaa Saksan pinta-alasta hallitsi Preussin valtio. Preussin suuruuden päivinä sen pääkaupunki oli Potsdam, joka on kiinni nykyisessä Berliinin kaupungissa. Preussin merkittävin hallitsija Frederik II Suuri rakennutti Potsdamiin todella prameat toimitilat valtakuntansa hallitsemiseen. Merkittävin hänen rakennusprojekteistaan oli Sanssoucin palatsialue, josta Preussin kuninkaiden oli määrä hallita maatansa. Noin sadan vuoden jälkeen palatsin rakentamisen jälkeen, Saksa yhdistyi ja Preussista tuli (tärkeä) osa sitä, valta siirtyi Berliiniin ja palatsialueesta tuli julkinen virkistyskohde.
Potsdamin rautatieasemalla päädyimme siihen, että Sanssouciin pääsee helposti kävellen. Näin kyllä teoriassa onkin, mutta kyllä se matka yllättävän pitkältä tuntuu, varsinkin jos sillä välillä löytää itsensä väärästä kohdasta karttaa, jos ei nyt eksykkään.
Ensimmäinen rautatieaseman jälkeinen silmään pistävä rakennus on Nikolain kirkko. Se hallitsee joenvarren kaupunginkuvaa.
Potsdamin keskustassa on Potsdamin Brandenburgin portti.
Kovassa auringonpaahteessa saavuimme lopulta puisto-alueelle, jolla palatsi sijaitsi. Vaikka Frederik suuri tunnettiin vaatimattomana miehenä ja palatsi on hänen suunnittelemansa (moni arkkitehti olisi suunnitellut toisin), se näyttää tavattoman kauniilta auringonvalossa.
Palatsin kupeelta oli hyvä näkymä alas levittäytyvään puutarhaan.
Aurinkoisella säällä ihmiset tulevat viettämään aikaa puisto-alueelle. Puistossa voi viettää aikaa vaikka joutsenia syöttäen.
Näkymä puistosta takaisin ylös on lähes yhtä komea, kuin alas puistoon. Arkkitehdit olisivat tehneet palatsista yhden kerroksen korkeamman, jotta se hallitsisi puistoa, mutta eipä se tunnu haittaavan menoa.
Puistoa on koristettu suurella määrällä taidokkaasti tehtyjä pylväitä ja monumentteja.
Patsaita on useita erillaisia. Kuvaan sattui yksi monista, joka oli vain siten erikoinen, ettei siinä ollut turisteja edessä ihailemassa.
Kävimme myös palatsin sisäpuolella, mutta se oli valaistusolosuhteidensa johdosta hyvin epäedullinen paikka kuvata. Enkä ole myöskään tavannut missään niin tiukkaa henkilökuntaa. Kulkuväylät olivat ahtaat, eikä niiltä saanut poiketa lainkaan ilman huomautusta asiasta. Asiassa on kyllä sekin puoli, ettei antiikkinen yksityiskäyttöön tarkoitettu välttämättä kestäisi laajan turistilauman tunkeilua, niinpä työtään ne vartijatkin vain tekevät.
Olimme fyysisesti aika lopussa Potsdamin palatsikierroksen jälkeen, palasimme linja-autolla rautatieasemalle ja siitä junalla takaisin Berliiniin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti