Oli koittanut suunnitelman viimeinen päivä Berliinissä. Olimme viettäneet jo kaksi yötä Berliinissä, mutta emme ollet tutustuneet paikallisiin nähtävyyksiin.
Hitler on paradoksi, hän lupasi kansalleen lisätilaa ja liittoutuneet pommittivat Berliiniin oikein kunnolla lisää rakennustilaa, Hitler oli siis tuolla mittakaavalla sanojensa veroinen mies. Tästä johtuen Berliinin talokanta on varsin ensiluokkaista. Hostellit, hotellit ja muut majatalot ovat hyvälaatuisia ja edullisia verrattuna muihin suurkaupunkeihin. Puistot kauniita ja hyvinhoidettuja, baarit ja ravintolat viihtyisiä. Kaupungin selvä miinuspuoli on se, ettei siellä ole oikein mitään nähtävää, lähes kaikki historiallisesti merkittävä on vajonnut historian hämäriin. Tämä johtuu ensinnäkin siitä, että Berliini on ollut vasta suhteellisen lyhyen ajan kiinteästi asutettu, toiseksi Berliini on kärsinyt erinäisistä konflikteista, joka on vaikuttanut kaupunkikuvaan.
Jotain on kuitenkin jäljellä ja sitä lähdimme metsästämään kolmantena (ja viimeisenä) Saksan päivänämme.
Siirryimme bussilla kohti rautatieasemaa, jossa oli hoidettavana muutamia matkaan liittyviä varauksia. Jatkoimme siitä matkaamme kohti ensimmäistä Berliinin monumenttia. Siegessäulea, eli Berliinin voitonpylvästä. Pylväs pyhitettiin voitokkaiden Saksan yhdistymissotien kunniaksi, vaikka rakennustyöt oli aloitettu ennen niitä. Pylväs oli alunperin keskeisemmällä paikalla Berliiniä, mutta Hitler siirrätytti sen syrjään, saadakseen Natsi-arkkitehtuurilleen tilaa, joka luultavasti pelasti monumentin sillä alkuperäistä paikka pommitettin erityisen raskaasti sodan aikana. Neuvostoliittolaiset valloitusjoukot ristivät selvästi kaupunkikuvasta erottuvan maamerkin "korkeaksi naiseksi", jonka ymmärrän hyvin, nimittäin onhan tuo oikea nimi vaikea lausuttava ja jopa kovin ongelmallinen kirjoitettava.
Käveltyämme tovin, monumentin huippu alkoi pilkistelemään puiden latvojen yläpuolelta.
Monumentti on valtavassa puistossa olevan liikenneympyrän keskellä. Pylvään juurelle pääsee vaivatta tien alittavia tunneleita pitkin.
Monumentin sisälle pääsee maksusta ja jalustassa on pysyvä näyttely. Sisäänpääsymaksu ei ole kallis, taisi olla vain muutaman euron verran. Jalustan näyttely on tosin mielestäni hieman turha. Näyttely käsittää lähinnä pienoismalleja maailman kuuluisimmista monumenteista, kuten Ateenan Partheonista tai Völkerschlachtdenkmalista. Ateenassa tai Leipizissä ei tullut tällä reissulla käytyä, mutta moni näytteillä olleista monumenteista tuli nähtyä paikan päällä, tai olisi varmaan paljon kiinnostavampia oikeassa mittakaavassa. Sisäänpääsymaksulla pääsi kuitenkin näköalapaikoille, joista aukeaa hyvä kuva Berliiniin. Alemmalta näköalatasanteelta on ihan hyvä näköala, mutta korkeammalta, aivan patsaan juurelta, näkee puiston puiden yli ja Berliinin yleiskuvaa. Minä pääsin alemmalle näkötasanteelle ja otinkin sieltä useamman otoksen.
Kuvassa näkyy tien alittavan tunnelin ulostuloaukko, liikenneympyrän profiilia ja etäällä keskellä tie päättyy Brandenburgin porttiin.
Portaissa ylätasanteelle Potsdamin kävelymatkan rasitus, korkeanpaikankammo, raskas kamerakassi, portaikon huono ilma kuumuus ja ahtaus, sekä se että piti väistellä vastaantulevia turisteja, oli minulle liikaa. Parempana päivänä luulen pääseväni huipulle asti. Annoin kuitenkin portaissa kamerani matkakumppanilleni joka otti ylätasanteelta muutaman varsin mainion otoksen.
Berliinin silhuetti leviää kauniisti voitonpylvästä ympäröivän puistoalueen ympärille. Kuvassa näkyy keskellä Brandenburgin portti. Vähän matkaa Brandenburgin portin vasemmalla puolella on valtionpäivätalo, joka on myöskin suosittu turistikohde, vaikka se on kärsinyt kovia historiansa aikana. Etäämpänä hieman keskustasta vasempaan näkyy Berliinin televisiotorni, joka toimii myös näköalatornina. Kuvan keskustasta oikeallepäin näkyy hienoinen kuvankäsittelyohjelman leikkausvirhe (pari taloa jää näkymättä), virheetön kuva olisi vielä aavistuksen leveämpi.
Myös monumentin vastakkaiselle suunnalle aukeaa kaunis Berliinin silhuetti, rakennukset ovat vain hieman tuntemattomampia.
Monumentilta voisi kuvata varmaan koko ympäröivän Berliinin samaan kauniiseen panoraamakuvaan, sillä Berliini näyttää yhtä kauniilta riippumatta siitä mihin putkensa monumentilta suuntaa, mutta rajansa kaikella. Ylätasanteella on kovin ahdasta turistien johdosta eikä näköalatasanne ole muutenkaan kovin otollinen paikka kuvaamiselle. Tähänkin lopputulokseen pääsy vaatii erinomaista kamerankäsittelytaitoa.
Pitkänmatkan putkella on kiva tähtäillä myös pylväältä näkyviä yksityiskohtia, kuten Berliiniin kaupunkikuvaan kohoavia upouusia toimisto- ja asuinrakennuksia.
Vielä kerran Brandenburgin portti.
Sitten suuntasimme kohti museoita. Berliinin tärkeimmät museot sijaitsevat ns museosaarella. Ikäväkseni on kuitenkin todettava, että Berliinien museoiden anti on kovin laihanpuoleista. Museoissa on ihan hyvät esitteet esillepannuista tavaroista. Kuitenkin lähes jokaisen esineen perässä on maininta "alkuperäinen on tuhoutunut/varastettu/näytteillä muualla". Museokäynneistä tulee aika epätodellinen tunne, kun juuri mikään nähtävä ei ole aitoa ja joidenkin alkuperäiskappaleetkin on tullut nähtyä muualla. Berliinin uudessa museossa on kuitenkin näytteillä kuuluisa Nefertitin rintakuva muutaman muun aidon egyptiläisesineen kanssa, jotka voi käydä tarkistamassa matkallaan, niitä ei tosin saa kuvata mutta eipä se menoa haittaa.
Pergamonin museossa onkin sitten jotain aivan ainutlaatuista, mitä ei ole nähtävissä missään muualla maailmassa.
Babylonin kaupunki oli aikanaan kultturivaikutukseltaan maailman merkittävimpiä kaupunkeja. Kaupungissa on kerrottu aikanaan sijainneen riippuvat puutarhat, jotka on listattu maailman seitsemään ihmeeseen. Raamatun kertomusten mukaan siellä sijaitsi myös Baabelin torni. Antiikin aikaan kaupungin portteja pidettiin ehkä suurimpana ihmeenä. Nebukadressar II rakennutti kaupunkiin ns Istarin portit noin 575ekr. Nämä portit näkivät monen valtakunnan nousun ja tuhon. Nebukadressar toisen Uus-Babylonian ajan, Persian mahtavuuden päivät valtakunnan pääkaupunkina. Sekä Persian kukistumisen Aleksanteri Suurelle.
Kyseiset portit näkyvät esimerkiksi Oliver Stonen elokuvassa Aleksanteri.
Ajan myötä entinen Persian alue, eli nykyinen Iran vajosi kuitenkin sekasortoon, Babylonin kaupunki taantui ja portitkin unohtuivat. Viime vuosisadan alussa Saksalaiset löysivät kyseiset portit uudestaan ja kunnostivat pienemmän portin esittelykuntoon. Portti on nähtävissä Pergamonin museossa.
Museossa on nähtävillä myös muinaisen Pergamonin Kreikkalais-kaupungin alttari, josta museo saa nimensä.
Nähtävillä on myös toisen Kreikalle keskeisen kaupungin, Miletosin tori-alueen portti.
Esillä on porttien lisäksi muutakin Miletosin (ja Pergamonin) jäämistöä.
Museokierroksen jälkeen suuntasimme matkamme vielä kohti entistä itä- ja länsi-saksan raja-asemaa. Checkpoint Charlieta, jota on säilytetty entisessä ulkoasussaan näille päiville saakka.
Näytteillä oli myös pätkä entistä Berliinin muuria. Sitä näkee yllättävän vähän kaupungissa. Entisen rajalinjan kulkua ei enää edes erota mistään. Itäsaksa oli köyhempi ja heillä oli huonompi infrastruktuuri, mutta asia alkaa olla pikkuhiljaa historiaa.
Nähtävyyksien tarkastamisen jälkeen suuntasimme kohti rautatieasemaa. Siellä meitä odotti yöjuna, joka veisi meidät Pariisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti